Olen aina rakastanut luontoa ja nauttinut sen kauneudesta ja rauhasta sekä siitä vaikutuksesta, joka luonnolla meihin on. Olen omakohtaisesti huomannut sen hoivan ja rauhan tunteen, jonka esimerkiksi metsässä kävely, merenrannalla istuskelu tai puutarhan hoitaminen antaa. Se on parasta hoivaa väsyneelle, surulliselle tai stressaantuneelle ihmiselle. Joskus ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin istua hetki paikoillaan ja hengittää luonnon antamaa voimaa.
Kävelen päivittäin koirieni kanssa metsäpolkuja pitkin. Joskus tuntuu kuin metsä olisi herännyt eloon. Yhteys siihen on vuosien myötä kasvanut, ja kulkiessani siellä mieleeni nousee usein hyviä ideoita, ajatuksia ja vastauksia asioihin, joita olen ehkä pitkään pohtinut. Ne vain ilmestyvät mieleen – aivan kuin itsestään – kun olen flow-tilassa luonnon kanssa.
Tutkimuksetkin tukevat sitä, minkä moni meistä on kokenut omassa elämässään. Luonnossa oleskelu vaikuttaa suoraan hermostoomme. Kun vietämme aikaa metsässä tai muussa luonnonympäristössä, keho siirtyy helpommin parasympaattisen hermoston tilaan – siihen tilaan, jossa keho saa levätä, palautua ja rauhoittua. Samalla stressihormonin, kortisolin, määrä voi laskea ja sydämen syke sekä verenpaine rauhoittuvat.
Luonnon on myös huomattu auttavan keskittymistä ja selkeyttävän ajattelua. Jo lyhyt kävely luonnossa voi parantaa tarkkaavaisuutta ja kirkastaa ajatuksia. Kun mieli rauhoittuu ja ympärillä ei ole jatkuvaa ärsyketulvaa, ajatuksille syntyy tilaa liikkua vapaammin. Ehkä siksi monet kokevat saavansa luonnossa uusia oivalluksia ja inspiraatiota.
Luonnossa liikkumiseen liittyy myös käsite metsäkylpy (japaniksi shinrin-yoku). Se tarkoittaa yksinkertaisesti luonnossa olemista ja sen kokemista kaikilla aisteilla. Japanissa tätä on tutkittu paljon, ja tutkimuksissa on havaittu, että metsässä vietetty aika voi vähentää stressiä, lisätä hyvän olon tunnetta ja tukea kokonaisvaltaista hyvinvointia.
Ehkä juuri siksi niin moni meistä kokee, että luonnossa on jotakin hoitavaa. Luonto ei vaadi mitään. Se ei kiirehdi eikä arvostele. Riittää, että on paikalla, hengittää ja antaa luonnon tehdä tehtävänsä.
Luontoa katsellessa voimme myös seurata elämän omaa rytmiä. Keväällä uusi elämä nousee esiin, kasvaa ja kukoistaa. Ajan myötä kasvit lakastuvat, puut pudottavat lehtensä ja luonto vetäytyy lepäämään. Kaikki tapahtuu juuri niin kuin kuuluukin – aivan kuten elämässäkin. Luonto muistuttaa meitä siitä, että kaikella on oma aikansa.
Ja ehkä juuri siellä, luonnon keskellä, löydämme hetkeksi takaisin myös itsemme.
